Yksityisiä asioita: 60-luvun proosa

"Paavo Haavikon 1960-luvun proosa alkoi Apu-lehden novellikilpailussa palkitulla Hämäläinen-nimisellä novellilla. Se oli yllättävä alku 1950-luvun runoilijana pidetylle kirjailijalle. Alusta alkaen Haavikko kuvasi sopeutumisyrityksistään huolimatta yhteisönsä kanssa ristiriitaan joutuvia ihmisiä, jotka lähtevät ja päätyvät osattomaan olemiseen ja elämiseen.Haavikon 1960-luvun proosa on konkreettista ja selittelemätöntä tekstiä. Hän antaa elämän ja ihmisen näkyä tekstin lävitse.Juuri ihmiset ovat Haavikon kerronnan hellittämättömän uteliaisuuden kohde. Se vaatii kertojan kaiken tarkkuuden tullakseen kirjatuksi niin, että kohde välittyy vähentymättömällä voimalla lukijan mieleen. Siinä on tämän proosan kestävyyden selitys, ja se on nähtävissä itsestään selvästi nyt, kun tekstien ilmestymisajankohdan kirjalliset kiistat eivät enää sekoita menneiden vuosikymmenien kirjallisia vesiä. "(takakansiteksti)Tähän teokseen sisältyvät romaanit Yksityisiä asioita (1960); Toinen taivas ja maa (1961) ja Vuodet (1962) sekä novellit Hämäläinen (ilmestynyt Apu-lehdessä 1960); Lumeton aika, Arkkitehti, Pitkiä naisia (1964) ja Työmaaparakki (Parnasso 1967).